Ergonomia

1. Durawell-menetelmä

·         Nostamisen sijaan vedetään ja työnnetään sekä liu’utetaan potilas alustaa pitkin aina, kun se on mahdollista.

·         Varsinaiseen nostamiseen kehotetaan käyttämään teknisiä apuvälineitä.

·         Avustettavaa siirretään vähän kerrallaan.

·         Avustamistilanteissa pyritään välttämään kiertyneitä ja kumaria asentoja.

·         Avustukset tehdään rauhallisin ja harmonisin liikkein noudattaen normaaleja liikemalleja.

·         Avustustilanteessa pyritään vuorovaikutukseen potilaan kanssa selkeillä komennoilla ja työskentelemällä koko ajan kasvot potilasta päin.

2. Potilaan toimintakyky, erityisesti kyky liikkua on selvitettävä ennen hänen avustamistaan. Jos avustaja ei tunne potilaan tilaa, vaarana on, että hän vahingoittaa itseään tai potilasta tai avustaa potilasta liikaa.

Potilaalta on hyvä kysyä, mikä on hänelle luontainen tapa siirtyä, ja mukauttaa oma avustustapa siihen.

Tärkeää on selvittää potilaan tasapaino, raajojen lihasvoima ja liikkuvuus ja erityisesti se, kantavatko jalat potilaan painon.

Turvallisen ja terveellisen avustamisen periaatteiden toteutumiseksi on törkeätä kirjata

-          hoidon tavoitteet

-          potilaan toimintakyky

-          toimintakyvyn vaihtelut eri vuorokauden aikoina

-          mahdollinen lääkkeiden vaikutus toimintakykyyn ja avustustarpeeseen

Avustavan ja käytettävien apuvälineiden kirjaamisessa voi käyttää apuna kuvamateriaaleja.

Kannattaa kirjata myös hyviksi ja toimiviksi todetut käytännöt, esimerkiksi miten parhaiten toimia agresiivisen potilaan kanssa.

3.  Avustustilanne on kahden ihmisen kohtaaminen, jossa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Avustutilanteessa potilaan tahdon, ajatusten ja tunteiden kieltäminen loukkaa ja invalidisoi häntä, kun taas potilaan kuuntelu herättää luottamusta, antaa varmuutta ja vahvistaa hänen itsetuntoaan.

-          Asiakkaalla on itsemääräämisoikeus

-          Asiakkaan yksilöllisyyttä on kunnioitettava

-          On tärkeää potilaan ja hoitajan väliselle vuorovaikutukselle, että otetaan katsekontaktia, lähestytään ja tasavertaisesti, selitetään mitä aiotaan tehdä

-          Hoitaja ei saa tehdä potilaan puolesta asioita mihin potilas itse kykenee, avustaa voi

4.

- Ota katsekontakti

- Selitä lyhyesti, mitä aiot tehdä

-Vaiheista siirtyminen osiin

-Anna potilaalle aikaa ja tuki, johon tarttua

-Puhu selkeästi, vältä kielimuotoja

-Ohjaa muutamalla sanalla, mitä potilaan on tehtävä

-Herätä potilaan ’’liikemuisti’’ oikealla liikestimulaatiolla ja alkuasennolla

-Älä pakota, vaan käytä huumoria

-Varmista, että potilas näkee, minne hän on siirtymässä

5. Luonnolliset liikemallit

Ihminen toteuttaa itseään liikkumalla. Hän tekee paljon tiedostamatta, siten kuin on lapsena oppinut. Ihminen liikkuu luontaisten liikemallien mukaan. Ne ovat siis kehityksen myötä opittuja liikekaavoja, jotka ovat kullekkin ihmiselle luontaistaja myötäsyntyistä.  Me toteutamme niitä joka päivässä liikesuorituksissa, perusliikkumisessa, kuten kääntymisessä, makuulta istumaan nousussa, istumasta seisomaan nousussa, seisomisessa ja kävelyssä.

Luonnolliset liikkeet ja liikemallit ovat syvällä ihmisen liikemuistissa ja palautuvat nopeasti ja tiedostamatta, vaistonvaraisesti, kun ihminen on oikeassa alkuasennossa ja häntä aktivoidaan oikeasta kohdasta.

Liike voi olla kaksi- tai kolmiulotteinen. Esimerkiksi kaksiulotteisessa seisomanousussa liike tapahtuu eteen-taaksesuunnassa, kun taas kolmiulotteisessa noustaan vartalo kiertäen. Vanhetessa liikkuminen vähenee ja motoriikka köyhtyy, jolloin kolmiulotteinen liike jää helposti pois.

Potilaita nostetaa ja avustetaan myös pääsääntöisesti kaksiulotteisesti, eteen- ja taakseliikkeissä.

Osatakseen ohjata potilasta parhaalla mahdollisella tavalla, on hoitajan tiedostettava, mitkä ovat juuri tämän potilaan luonnolliset tavat liikkua. Luonnolliset liikemallit ovat yksilöllisiä, joten ei ole yhtä oikeaa liikemallia, vaan on erilaisia vaihtoehtoja. Jos esimerkiksi vanhus on koko ikänsä liikkunut tietyllä tavalla, on helpointa avustaa häntä niin kuin hän on tottunut liikkumaan. Erityisen tärkeää tämä on muisti sairailla potilailla, joiden on vaikea oppia enää uusia liikemalleja.

Laaja kokonaisliike vaiheistetaan tarkoituksenmukaisiin osiin turvallisuuden takaamiseksi ja samalla huomioidaan potilaan jaksaminen. Tällöin voi syntyä tarve otteiden vaihtamiseen siirtymisen aikana.